*******************************************************************
Rotumääritelmä | Rodussa esiintyviä sairauksia
*******************************************************************
Tanskandoggi
Alkuperä
Tanskandogin kaltaisia koiria on ollut olemassa jo vuosituhansien ajan. Alueella jonka nykyinen Saksa kattaa tiedetään pidetyn suuria ja vahvarakenteisia koiria jo 600-luvulla. Niitä on käytetty sotakoirina ja suurriistan metsästyksessä sekä myöhemmin ylhäisön suojelu- ja seurakoirina. Tanskandogin jalostuksessa taustana on käytetty sekä vanhoja bullenbeissereita että villisikojen metsästyksessä käytettyjä koiria ja ajavia vinttikoiria. Alkujaan doggi-sanaa on käytetty tarkoittamaan suurta ja vahvaa koiraa, joka ei välttämättä ollut mitään rotua. Näyttelyyn tämäntyyppisiä doggeja osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1863 rotunimillä ‘Dänische Dogge’ ja ‘Ulmer Dogge’. Tähän aikaan suurin osa dogeista oli sinisiä, mutta myös väritykseltään isabellanvärisiä ja laikukkaita eli harlekiineja esiintyi jonkin verran. Vuonna 1878 rodusta kiinnostuneet kasvattajat kokoontuivat Berliinissä ja antoivat rodulle nimen ‘Deutsche Dogge’ eli saksandoggi. Rodun rotumääritelmä vahvistettiin Saksassa tuomareiden kokouksessa vuonna 1880. Kahdeksan vuotta myöhemmin perustettiin rodulle rotujärjestö, ‘Deutscher Doggen Club 1888 e.V. (DDC)’. W. Noucin mukaan yli sata vuotta vanha nimitys tanskandoggi (great dane, ’suuri tanskalainen’) juontaa juurensa ranskalaiseen luonnontieteilijä Buffoniin (1707-1788), joka sepitti termin siiitä että hänen elinaikanaan Tanskassa kasvatettiin erityisen vahvarakenteisia koiria. Toisen teorian mukaan Englannissa annettiin rodulle harhauttava nimi tanskandoggi (great dane, ’suuri tanskalainen’) suurimman saksalaisvihan aikaan. Tämä nimitys ei ole kuitenkaan vakiintunut kaikkialla maailmassa, kuten rodun alkuperämaassa Saksassa, jossa rotu tunnetaan yhä nimellä ‘Deutsche Dogge’. Rodun ihailijoista tunnetuimpiin ja varhaisimpiin kuuluu ruhtinas Otto von Bismarck (1815-1898), jonka doggien tiedetään olleen hänelle paljon muutakin kuin vain statussymboleja.
Yleisvaikutelma
Tanskandogin jalossa yleisvaikutelmassa suureen, voimakkaaseen ja tasapainoiseen rakenteeseen yhdistyvät ylväys, voima ja tyylikkyys. Voimakas olemus, jossa yhdistyvät jalous, yleisvaikutelman tasapainoisuus, sopusuhtaiset linjat ja erityisen ilmeikäs pää, antaa katsojalle vaikutelman jalosta patsaasta. Tanskandoggi on koiramaailman Apollo.
Tärkeitä mittasuhteita
Rakenne vaikuttaa lähes neliömäiseltä, erityisesti uroksilla. Rungon pituus (rintalastasta istuinluihin) saa uroksilla olla korkeintaan 5 % ja nartuilla korkeintaan 10 % säkäkorkeutta suurempi.
Käyttäytyminen/luonne
Tanskandoggi on perusluonteeltaan ystävällinen, itsevarma, helposti käsiteltävä ja lempeä koirarotu. Ne jumaloivat kotiväkeään ja suuri osa dogeista onkin lapsiperheiden yhteisiä lemmikkejä, sillä dogit kiintyvät erityisesti lapsiin. Tanskandogit ovat älykkäitä koiria ja oppivat nopeasti. Ne ovat rauhallisia ja hiljaisia eivätkä yleensä hauku syyttä. Luonteeltaan rodunomainen tanskandoggi omaa korkean ärsytyskynnyksen, eikä se ole käytökseltään hyökkäävä. Se on myös pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, eli se kyllä sallii vieraan ihmisen kontaktin, mutta ei syvennä sitä itse. Pidättyväisyys siis tarkoittaa välinpitämättömyyttä, ei epäluuloisuutta eikä varsinkaan arkuutta. Arkuus on tanskandogilla vakava virhe, ja vihaisuus, aggressiivisuus ja pelkopureminen ovat hylkääviä virheitä. Tanskandoggi ei saisi koskaan käyttäytyä aggressiivisesti.
Pää
Kallo-osa: Suhteessa kokonaisuuteen, pitkänomainen, kapea, selväpiirteinen, ilmeikäs, hyvin meislautunut (erityisesti silmien alta); kulmakaaret ovat hyvin kehittyneet, eivät kuitenkaan liiaksi korostuneet. Etäisyyden kirsusta otsapenkereeseen tulee olla mahdollisimman sama kuin otsapenkereestä vain hieman erottuvaan niskakyhmyyn. Kuonon ja kallon ylälinjojen tulee olla yhdensuuntaiset. Edestä katsottuna pään tulee näyttää kapealta, jolloin kuononselkä on mahdollisimman leveä ja posket vain hieman erottuvat, eivät missään tapauksessa voimakkaasti korostuneet.
Otsapenger: Selvästi erottuva
Kirsu: Hyvin kehittynyt, pikemminkin leveä kuin pyöreä; sieraimet ovat suuret. Kirsun tulee olla musta, poikkeuksena musta-valkokirjavat koirat (harlekiinit). Niilläkin musta kirsu on toivottava, mustaläiskäinen tai lihanvärinen kirsu on kuitenkin sallittu. Sinisillä koirilla kirsu on antrasiitinvärinen (haalistunut musta).
Kuono-osa: Syvä ja mahdollisimman suorakulmainen. Selvä huulikulma ja tummapigmenttiset huulet. Musta-valkokirjavilla koirilla sallitaan puutteellisesti pigmentoituneet tai lihanväriset huulet.
Leuat/hampaat/purenta: Hyvin kehittyneet leveät leuat. Vahva, terve ja täydellinen leikkaava purenta (42 hammasta hammaskaavion mukaisesti).
Silmät: Keskisuuret, mantelinmuotoiset ja mahdollisimman tummat; ilme eloisa, älykäs ja ystävällinen. Sinisillä koirilla hyväksytään hieman vaaleammat silmät, musta-valkokirjavilla koirilla sallitaan vaaleat tai keskenään eriväriset silmät.
Korvat: Luonnostaan riippuvat, ylös kiinnittyneet, keskikokoiset ja etureunastaan poskenmyötäiset.
Kaula: Pitkä, kuiva,lihaksikas ja pystyasentoinen, hbieman eteenpäin viisto, lapoihin hyvin liittyvä ja hieman päätä kohti kapeneva. Niskalinja on kaareva.
Runko
Säkä: Voimakkaan rungon korkein kohta. Säkä muodostuu lapaluiden harjanteista, jotka ovat korkeammalla kuin okahaarakkeet.
Selkä: Lyhyt ja kiinteä, lähes suora ja laskee vain hieman taaksepäin.
Lanne: Hieman kaartuva, leveä ja voimakaslihaksinen.
Lantio: Leveä, vahvalihaksinen, ristiluista hännän kiinnityskohtaa kohti hieman laskeva ja siihen huomaamattomasti liittyvä.
Rintakehä: Kyynärpäihin ulottuva. Selvästi kaartuvat, pitkälle taakse ulottuvat kylkiluut. Rinta melko leveä, eturinta selvästi erottuva.
Alalinja ja vatsa: Vatsalinja nousee sulavasti taaksepäin ja muodostaa rintakehän alaosan
kanssa kauniisti kaartuvan linjan.
Häntä: Kintereisiin ulottuva, ylös kiinnittynyt, tyvestään leveä ja kärkeä kohti tasaisesti oheneva. Koiran ollessa levossa häntä riippuu luonnollisella kaarella. Koiran innostuessa ja liikkuessa häntä on hieman sapelimaisesti kaartunut, se ei kuitenkaan nouse paljoa selkälinjan yläpuolelle. Harjamainen häntä ei ole toivottu.
Raajat / etuosa
Lavat: Voimakaslihaksiset. Pitkä ja viisto lapaluu muodostaa olkavarren kanssa noin 100-110 asteen kulman.
Olkavarret: Voimakkaat ja lihaksikkaat, hyvin rungonmyötäiset: niiden tulee olla hieman lapaluuta pitemmät.
Kyynärpäät: Eivät ulos- eivätkä sisäänpäin kääntyneet.
Kyynärvarret: Voimakkaat ja lihaksikkaat, edestä ja sivulta katsottuna täysin suorat.
Ranteet: Voimakkaat, tukevat ja vain hieman kyynärvarren rakenteesta erottuvat.
Välikämmenet: Voimakkaat, edestä katsottuna suorat, sivulta katsottuna vain hieman eteenpäin viistot.
Käpälät: Pyöreähköt. Korkeasti kaareutuvat ja tiiviit varpaat (ns. kissankäpälät). Kynnet lyhyet, vahvat ja mahdollisimman tummat.
Raajat / takaosa
Yleisvaikutelma: Luusto on kauttaaltaan vahvojen lihaksien peittämä, jolloin lantio, lonkka ja reisi vaikuttavat leveiltä ja pyöristyneiltä. Voimakkaat hyvin kulmautuneet takaraajat ovat takaa katsottuna yhdensuuntaiset eturaajojen kanssa.
Reidet: Pitkät, leveät ja hyvin lihaksikkaat.
Polvet: Voimakkaat, lähes suoraan lonkkanivelen alapuolella sijaitsevat.
Sääret: Pitkät ja lihaksikkaat, hieman reisiä lyhyemmät.
Kintereet: Voimakkaat ja vakaat, eivät sisään- eivätkä ulospäin kiertyneet
Välijalat: Lyhyet, voimakkaat, lähes kohtisuorassa alustaan nähden.
Käpälät: Kuten etukäpälät.
Liikkeet
Tasapainoiset, sulavat, maatavoittavat ja keveän joustavat; raajojen tulee edestä ja takaa katsottuna liikkua yhdensuuntaisesti.
Karvapeite & värit
Nahka: Tiiviisti pinnanmyötäinen, yksivärisillä hyvin pigmentoitunut, mustavalkokirjavilla pigmentointi läiskien mukaisesti.
Karva: Hyvin lyhyttä ja tiivistä, sileästi rungonmyötäistä ja kiiltävää.
Väri: Tanskandoggia jalostetaan kolmena erillisenä väriryhmänä:
a) keltaiset ja juovikkaat
b) musta-valkokirjavat eli harlekiinit ja mustat
c) siniset
Sininen: Puhtaan teräksen sininen, valkoiset merkit rinnassa ja käpälissä ovat sallittuja.
Koko
Säkäkorkeus: Uroksilla vähintään 80 cm ja nartuilla vähintään 72 cm.
Virheet
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen.
Yleisvaikutelma: Puutteellinen sukupuolileima, tasapainoton rakenne, liiallinen keveys, liiallinen karkeus.
Luonne: Puutteellinen itsevarmuus, hermostuneisuus, matala ärsytyskynnys.
Pää: Eri suuntaiset pään linjat: omenapää, kiilamainen pää; liian vähäinen otsapenger; voimakkaasti korostuneet poskilihakset.
Kuono: Suippo, liian niukat tai liian roikkuvat (lepattavat) huulet; kovera, kyömy tai laskeva kuononselkä.
Purenta/hampaat: Kaikki poikkeamat täydellisestä purennasta (kuitenkin yhden P1:n puuttuminen alaleuasta hyväksytään), yksittäisten etuhampaiden epäsäännöllinen asento, mikäli purenta pääosin pysyy muuttumattomana, liian pienet hampaat.
Silmät: Löysät silmäluomet; liian voimakkaasti punoittavat sidekalvot; vaaleat, pistäväilmeiset tai meripihkan keltaiset silmät; kaikilla yksivärisillä veden siniset tai keskenään eri väriset silmät. Liian kaukana toisistaan olevat, vinot tai liian syvällä sijaitsevat silmät.
Korvat: Liian ylös tai liian alas kiinnittyneet, sivuttain nousevat tai litteästi päänmyötäiset korvat.
Kaula: Lyhyt, paksu kaula, ns. hirven kaula, liiaksi kaula- tai kurkunalusnahkaa.
Selkä: Notko- tai karpinselkä; liian pitkä selkä; takakorkeus.
Lantio: Voimakkaasti luisu tai vaakasuora.
Häntä: Liian paksu, liian pitkä tai liian lyhyt, liian alas kiinnittynyt, liian korkealla selkälinjan yläpuolella, koukkumainen tai kierukalla oleva sekä sivulle kääntyvä häntä. Rikkihakkautunut, kärjestään paksuuntunut tai typistetty häntä.
Rintakehä: Litteä tai tynnyrimäinen; puutteellinen leveys tai syvyys; liian voimakkaasti esiin työntyvä rintalasta.
Alalinja: Liian vähän ylösvetäytynyt vatsalinja; puutteellisesti palautuneet nisät.
Eturaajat: Eivät tarpeeksi kulmautuneet; kevyt luusto, heikot lihakset; muu kuin pystysuora seisonta.
Lavat: Löysät tai liian raskaat; jyrkkäasentoiset lapaluut.
Kyynärpäät: Löysät, ulos- tai sisäänpäin kiertyneet.
Kyynärvarret: Kaarevat tai välikämmenen yläpuolelta taipuneet.
Ranteet: Paisuneet tai huomattavasti taakse- tai eteenpäin taipuneet.
Välikämmenet: Liian viistot tai jyrkkäasentoiset.
Takaraajat: Liian avoimet tai liian voimakkaat kulmaukset, pihtikinttuisuus, kinnerahtaus tai länkisäärisyys.
Kintereet: Paisuneet tai epävakaat.
Käpälät: Litteät, hajavarpaiset tai pitkät; takakannukset
Liikkeet: Liian lyhyet tai jäykät. Toistuva tai jatkuva peitsaaminen. Keskenään epäsuhtaiset etu- ja takaraajojen liikkeet.
Karvapeite: Kaksinkertainen karvapeite, kiilloton karva.
Värit
Sininen: Keltainen tai mustansininen väri.
Vakavat virheet
Luonne: Arkuus
Purenta/hampaat: Tasapurenta.
Silmät: Ulos- tai sisäänkiertyneet silmäluomet (ektropium tai entropium).
Häntä: Koukkuhäntä
Hylkäävät virheet
Vihaisuus tai sairaalloiset piirteet.
Luonne: Aggressiivisuus tai pelkopureminen.
Kirsu: Lihanvärinen tai halkinainen kirsu.
Purenta/hampaat: Ylä-, ala- tai ristipurenta
Väri:
Siniset: Valkoinen otsapiirto, valkoinen kaulus, valkoiset sukat tai valkoinen hännänpää.
Koko: Rotumääritelmän antaman säkäkorkeuden alitus.
HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.
